Missä se todella toimii
Nykyaikainen konekäännös toimii hyvin selkeässä, tosiasioihin perustuvassa nykyhetken tekstissä, jolla ei ole kulttuurista painolastia. Aukioloajat, liput, reittiohjeet, saavutettavuustiedot, kahvilan tiedot ja valokuvaussäännöt kääntyvät yleensä hyvin, koska lauseet ovat yksinkertaisia ja sanasto tavallista. Museo käyttää maksutonta työkalua hyödyllisesti, kun se kääntää kävijätietonsa näin.
Se toimii myös pidemmän näyttelyselostuksen ensimmäisenä luonnoksena. Kun konekäännöksen jälkeen äidinkielinen puhuja muokkaa tuloksen, työ on edullisempaa kuin kokonaan alusta kääntäminen. Tämä on nykyään tavallista käännösalalla. Tärkeintä on jälkivaihe: kone tekee luonnoksen, ja ihminen vastaa julkaistusta tekstistä.
Missä se epäonnistuu — yleisön nähden
Virheet kasaantuvat juuri sisältöön, joka on museolle tärkeintä. Erisnimi käännetään, vaikka se pitäisi säilyttää, jolloin paikannimestä tulee lause tai henkilön nimestä yleissana. Historiallinen termi nykyaikaistuu, ja huolellinen kuvaus voi muuttua loukkaavaksi. Tyylitaso katoaa, jolloin arvokas teksti kuulostaa arkiselta tai kliiniseltä.
Vaarallista on koneen varmuus. Käännös ei epäröi eikä merkitse lausetta, jossa se teki virheen. Jos museossa kukaan ei osaa lukea kieltä, henkilökunta ei tiedä, mitkä rivit ovat kunnossa ja mitkä noloja. Virheen huomaa näyttelysalissa kävijä, joka osaa kyseistä kieltä — juuri se ihminen, jonka museo halusi toivottaa tervetulleeksi.
Alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen kielet ovat kaikkein herkin tapaus. Te reo māorin ja vastaavien kielten konekäännösten laatu on heikko, virheiden kulttuuriset seuraukset suuria, eivätkä sopivat tarkistajat yleensä ole samoja ihmisiä, jotka voisivat tarkistaa ranskankielisen tekstin. Tällaista sisältöä ei pidä julkaista tarkistamattomana konekäännöksenä.
Ihmisten, paikkojen ja esineiden nimet, jotka on usein jätettävä kääntämättä
Historialliset ja kulttuuriset termit, joille nykyinen sana voi olla väärä tai loukkaava
Sävyltään herkät tekstit: muistokirjoitukset, henkilökohtaiset todistukset ja kiistanalainen historia
Alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen kielet, joissa laatu on heikointa ja seuraukset suurimpia
Kaikki, mitä kävijä voisi lainata, arvostella tai kuvata
Toinen ongelma: käännättäminen kävijällä
Jotkin museot jättävät tekstitaulut englanniksi ja luottavat siihen, että kävijä suuntaa puhelimensa kamerakäännöksen seinään. Tämä toimii siinä rajatussa mielessä, että kävijä saa luettavia sanoja.
Viesti on kuitenkin toinen. Kävijä huomaa, ettei museo valmistellut hänelle mitään, ja joutuu muutaman metrin välein tekemään työtä, jota muut eivät tee. Kamerakäännös epäonnistuu usein juuri tärkeissä tekstitauluissa: hämärä valaistus, heijastavat pinnat ja näyttelyissä suosittu tyylitelty kirjasin vaikeuttavat sitä. Se on vararatkaisu, ei suunnitelma.
Käytännöllinen välimuoto
Useimmille museoille ratkaisu on suoraviivainen. Käännä käytännön tiedot koneellisesti ja julkaise ne. Käytä konetta näyttelyselostuksen luonnokseen, mutta pyydä kielen osaajaa muokkaamaan teksti ennen julkaisua. Älä konekäännä tunnepitoisia tai kulttuurisesti herkkiä materiaaleja tai alkuperäiskansojen kielistä sisältöä ilman pätevää tarkistajaa, joka hyväksyy lopputuloksen.
Rajoite ei tämän jälkeen ole budjetti vaan tarkistajien saatavuus. Jos kieltä ei voi tarkistuttaa, sen julkaiseminen on pahempi vaihtoehto kuin julkaisematta jättäminen: selvästi väärä käännös heikentää luottamusta enemmän kuin puuttuva. Julkaise kielet, joiden laadusta voit vastata, ja lisää loput löydettyäsi tarkistajan.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko museo käyttää Google Kääntäjää näyttelyteksteihin?
Kyllä käytännön tiedoissa, kuten aukioloajoissa, ohjeissa ja säännöissä. Se on järkevä tapa hyödyntää ilmaista työkalua. Käytä näyttelyselostuksissa konekäännöstä vain luonnoksena, jonka kielen osaaja muokkaa ennen julkaisua. Älä käytä sitä kulttuurisesti herkissä materiaaleissa tai alkuperäiskansojen kielisessä sisällössä.
Kuinka tarkka on museosisällön konekäännös?
Se toimii hyvin yksinkertaisissa tosiasialauseissa mutta on epäluotettava nimissä, historiallisissa termeissä ja sävyssä. Ongelma ei ole vain virheiden määrä vaan koneen varmuus: se ei merkitse virheellistä riviä, joten ilman kieltä osaavaa tarkistajaa museo ei tiedä, mitkä kohdat ovat turvallisia.
Onko hyväksyttävää odottaa vierailijoiden kääntävän kyltit itse?
Teknisesti se toimii, mutta viestii huonosti. Kävijä huomaa, ettei museo valmistellut hänelle sisältöä. Kamerakäännös kamppailee myös hämärän valaistuksen, heijastavien vitriinien ja tyylitellyn tekstin kanssa.
Mitä on konekäännöksen jälkieditointi?
Kone tuottaa ensimmäisen luonnoksen, jonka ihmiskääntäjä muokkaa julkaisukelpoiseksi. Menetelmä on yleinen ja selvästi edullisempi kuin alusta asti kääntäminen, mutta vastuu pysyy ihmisellä.
Pitäisikö alkuperäiskansojen kielistä sisältöä konekääntää?
Ei. Laatu on juuri näissä kielissä heikointa, virheen kulttuuriset seuraukset suurimpia ja oikea tarkistaja yleensä tietty henkilö tai ryhmä, ei kuka tahansa sujuvasti kieltä puhuva.

