Miksi kansallisuustiedot voivat johtaa harhaan
Alueelliset kävijäluvut kuvaavat laajaa aluetta, eivät omaa kohdettanne. Risteilyreitin varrella, yliopiston vieressä ja tunnin matkan päässä sisämaassa sijaitsevissa museoissa käy aivan erilaisia ihmisiä. Valtakunnalliset luvut peittävät erot keskiarvoihin.
Kansallisuus ei myöskään kerro käännöstarvetta. Moni kansainvälinen kävijä lukee englantia hyvin ja valitsee englanninkielisen oppaan. Toiset jakavat saman kielen, vaikka tilastot laskevat heidän kansallisuutensa erikseen. Olennaista ei ole passien jakauma vaan se, ketkä saavat vierailusta tällä hetkellä vähemmän irti kuin voisivat.
Vastaanoton henkilökunta tietää tästä paljon. He näkevät, mitkä ryhmät tarvitsevat tulkkaavan seuralaisen, ketkä kuvaavat paneeleja kääntääkseen ne myöhemmin ja ketkä lähtevät aikaisin. Tämä havainto on omaa museota koskevaa näyttöä ja maksutonta.
Paikallinen kieli palvelee usein eniten kävijöitä
Journey Palia käyttävissä Uuden-Seelannin museoissa 50–60 prosenttia oppaan käytöstä tapahtuu paikallisella kielellä eli englanniksi. Luku perustuu omiin käyttötietoihimme, ei koko alan arvioon. Se yllättää usein museot, jotka pitävät ääniopasta lähinnä käännöspalveluna.
Ääni auttaa paikallisia kävijöitä kielestä riippumatta. Sitä on helppo kuunnella kävellessä, katse pysyy esineessä paneelin sijaan ja ääni välittää sävyä, johon painettu teksti ei pysty. Suurin ensimmäinen hyöty syntyy usein hyvästä oppaasta sillä kielellä, jota useimmat kävijät jo puhuvat. Muut kielet käännetään sen pohjalta.
Näin syntyy myös parempi lähtöteksti. Huolella yhdellä kielellä kirjoitettu ja sitten käännetty opas toimii kaikilla kielillä paremmin kuin kiireessä käännöstä varten tehty käsikirjoitus.
Aloita muutamalla kielellä ja seuraa käyttöä
Kolme tai neljä kieltä on hyvä alku: paikallinen kieli sekä kaksi tai kolme muuta, joiden tarpeesta on selvää näyttöä. Tällainen määrä on mahdollista toteuttaa ja tarkistaa kunnolla. Lopputulos on parempi kuin pitkä mutta pintapuolisesti tehty kielilista.
Seuraa sitten, mitä kieliä kävijät todella valitsevat. Digitaalinen opas näyttää omassa museossanne avatut kieliversiot, toisin kuin valtakunnalliset tilastot. Tulokset yllättävät usein: varmana pidetty kieli jää vähälle käytölle ja sivuutettu kieli saa jatkuvasti käyttäjiä.
Lisäkieli on myöhemmin sisältöpäivitys eikä oppaan uudelleenrakennus. Pienestä aloittamisesta ei siis koidu haittaa. Opasteet ja QR-koodit pysyvät samoina eikä opasta tarvitse julkaista uudelleen muualla.
Tee paikallinen kieli ensin huolella
Lisää kaksi tai kolme kieltä, joiden tarpeesta on todellista näyttöä
Julkaise ja seuraa, mitä kieliä kävijät avaavat
Valitse seuraavat kielet käyttötietojen, ei alkuarvauksen perusteella
Tarkistajien löytäminen rajoittaa enemmän kuin kääntäjien
Käännöksen voi ostaa lähes mille tahansa kielelle. Tarkistajaa ennen julkaisua ei aina löydy. Tarkistamattoman kieliversion julkaiseminen tarkoittaa luottamista siihen, ettei kukaan sitä puhuva huomaa virheitä.
Pidä tarkistajaa julkaisun edellytyksenä. Jos voit nimetä kielen tarkistavan henkilön tai organisaation, kieli voi päästä listalle. Muuten se odottaa, vaikka kävijämäärät näyttäisivät hyviltä.
Alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen kielet vaativat hieman toisenlaisen päätöksen. Te reo māorin julkaisemista ei perustella kävijämäärällä, ja sisällön arviointi perustuu suhteeseen yhteisön kanssa eikä vain ostettuun palveluun. Päätös kuuluu tehdä oikeiden ihmisten kanssa erillään kielten paremmuusjärjestyksestä.
Usein kysytyt kysymykset
Miten museot päättävät, mitä kieliä ne tarjoavat?
Aloita paikallisesta kielestä ja lisää kaksi tai kolme kieltä oman vastaanoton havaintojen perusteella valtakunnallisten matkailulukujen sijaan. Julkaise opas ja laajenna sitä sen mukaan, mitä kieliä kävijät todella avaavat.
Kuinka monella kielellä meidän pitäisi aloittaa?
Kolmella tai neljällä. Ne ehtii toteuttaa ja tarkistaa huolella. Uuden kielen lisääminen myöhemmin on sisältöpäivitys, joten kieliä ei kannata valita liikaa heti julkaisuun.
Kannattaako paikallinen kieli tallentaa?
Kyllä. Se on yleensä suurin yksittäinen käyttöosuus. Journey Palia käyttävissä Uuden-Seelannin museoissa 50–60 prosenttia oppaan käytöstä on englanninkielistä. Ääni palvelee paikallisia kävijöitä myös ilman käännöstarvetta.
Pitäisikö meidän kääntää kielelle, jota emme voi tarkistaa?
Ei. Ilman tarkistajaa ensimmäinen virheen huomaava on kieltä puhuva kävijä. Se voi heikentää luottamusta enemmän kuin kieliversion puuttuminen.
Mistä tiedämme, käytetäänkö kieltä?
Digitaalinen opas näyttää, mitä kieliversioita kävijät avaavat. Tämä tieto koskee omaa kohdetta eikä koko maata, ja se voi kumota ennen julkaisua tehdyt oletukset.

